En tiedä miksi, mutta joka ikinen juttu mitä teen, päätyy pahaan mieleen. Tai siis, moni on kyllä itsestä riipumattomista syistä, mutta on niitäkin tilanteita missä haluisi vain käpertyä nurkkaan ja itkeä, unohtamatta sitä että tekisi mieli repiä lamppu irti katosta ja nakella sitä paikasta toiseen. Tämänhetkinen elämäni on siis kurjaa, enkä pidä siitä yhtään. Pienet ilohetket, muuttuvat aivan joksikin muuksi kotiin tultua, tai erään kaverin kanssa tapeltua. En enää edes tiedä onko hän kaverini, hän on juuri se jolle minun piti mennä yöksi 9. päivä ja ratsastamaan.
Mutta neiti olikin sitä mieltä että: ”En tiedä pääsetkö meille yöksi, kun olet käyttäytynyt vähä sillee tässä lähiaikoina. Ja mää saatan mennä jonnekki muualle ratsastamaan.”.
Meidän ystävyyssuhde menee selvästi poikki vuoden sisällä. En haluaisi sitä, mutta minkäs teet. Se töuhottaa joka kerta vaa yhestä toisesta kaveristaan ja kerto kuinka ne on riidoissa, muuten vaa alkaa sitä 24/7, aina ku soitan sille.
Mitä teen? Apua!